Taas mä olen täällä se sadatta kertaa kertomassa epäonnistumisestani. Voi ei, hävettää. Mutta kerrompa kuitenkin, koska olen päättänyt että periksi en anna! Ja siitä olen ylpeä!

Pussikuurini lopahti, järkisyömiseni lähtee lapasesta päivittäin. Tilannetta ei suinkaan paranna sairastelu, ensin olin viime viikonlopun flunssassa ja nivelsäryissä, sitten tämän viikon käsisäryssä. Motivaatio on haihtunut, mutta toivo elää.

- Mä juoksen. Pitkää, hidasta lenkkiä musiikkia kuunnellen. 

- Laihtumistahti olis nyt oikein hyvä, ei tunnu työläältä. Tää on toisaalta hyvin tarkkaa puuhaa, ei oo varaa paljon lepsuilla.

- Olen onnistunut aika hyvin hitaasti syömisen opettelussa. Kun keskityn syömiseen ja maistelemaan ruokaa kaikessa rauhassa olen aterian jälkeen tyytyväisempi. Ja tauko on tuntunut tauolta. Tästä pitää tehdä tapa!

- Mulle kuluu hyvää. Mitä teille kuuluu?

Perusjees viikko tähän asti. Ens viikolla tulee oikeesti jo vähän tiputustakin alkuun nähden. Lupaan!

Olen tehnyt pientä tutkimusta. Oikein tosi tieteellistä. Mun työpaikalla on hoikkia ihmisiä ja lihavia ihmisiä. Olen laittanut merkille, mitä lihavat syövät ja mitä hoikat. Vastaus on: ihan samaa. Mutta syömistavassa on iso ero. Kaikki hoikat syövät kamalan hitaasti ja lihavien suihin ruoka katoaa salamana. Mä syön kaikkein nopeinta tahtia :( Enkä kertakaikkiaan käsitä, miten hoikat ihmiset saavat niin pitkän ajan kulumaan eväittensä kanssa! Kun oikein yrittämällä yritän syödä leivän hitaasti ja keskittyen, on hoikalla työkaverilla vielä puoli leipää syömättä kun omani on kadonnut! Miten se tehdään???? Häh? Omalla syömisnopeudellani ehdin ahtaa itseeni samassa ruokatauonmitassa paljon enemmän sapuskaa kuin hitaasti märehtivä hoikka työkaveri.

Nyt vannon kautta kiven ja kannon, että opettelen s y ö m ä ä n   h i t a a s t i.

Hitaus vaan ei oikein oo koskaan ollut mun juttu! Tästä tulee tosi vaikeeta. Mutta mulle on joskus myös huomautettu siitä kuinka nopeasti syön ja se ei tuntunu kivalta. Se on aika noloa oikeestaan. Ja se on loppu nyt. En tahdo olla ahmatti hotkija!

Nyt voin olla oikein tyytyväinen itseeni.

Laivareissu meni vallan mainiosti. Oli kivaa ja virkistävää ja tein ihania löytöjä kosmetiikkakaupasta, mutta mikä parasta, en sortunut minkään sortin ylilyönteihin :) Nautin kyllä kovasti kaikista laivan antimista, mutta jotenkin ihan kivuttomasti lopetin aina herkuttelun siinä vaiheessa, kun oikeastaan olisi tehnyt vielä mieli vähän jotain. Ei huvittanut syödä itseä ähkyyn. Tätä on vaikea selittää, mutta vähän sama ilmiö kuin tuossa pari viikkoa sitten, syön luonnollisesti ja ajattelematta koko asiaa.

Jos en ole täysin väärässä, niin yhä harvinaisemmaksi ovat käyneet sellaiset ajat (niinkuin viime viikko), jolloin söin holtittomasti ja aivan liikaa sokeri/rasvapommeja. Samoin harvinaisemmaksi käyvät ajat, jolloin kontrolloin syömisiäni kaiken aikaa. Yhä useammin syön lapsenomaisen rennosti... salaattia kun olen salaattituulella ja lasagnea kun olen lasagnetuulella. Ja jälkkäriä.

Tosin niin kauan kun mulla on noita mättöpäiviä/ -viikkoja, tarvitsen myös vastapainoksi kontrollipäiviä/ -viikkoja, koska muuten seuraa lihomista. Nyt on ehkä kontrolliviikko, jotta saan viime viikon plussat pois, mutta yritän pitää kontrollin aika lievänä. Ens viikolla vois vaikka tulla jo pikkuisen miinusta.

Liikkumiset on olleet pari viikkoa ihan retuperällä liika kiireisten aikataulujen vuoksi. En kuitenkaan enää stressaa tilapäisellä liikkumattomuudella. Jos en ehdi, niin en ehdi ja jos en jaksa niin en jaksa. Tiedän, että sitten kun ehdin ja jaksan, niin liikun kyllä ilolla ja innolla! Tällä viikolla uskon ehtiväni ja jaksavani, ihanaa :)

Viime perjantaina (tai oikeestaan jo torstaina) alkoi putki, jolle ei loppua näy. Oli synttäriviikonloppu ja leivoin suolaista ja makeaa ja maistelin kaikkea ja sitten vähän enemmän kaikkea  ja sitten vähän suklaata ja vähän lisää suklaata... Synttäriherkkuja riitti maanantaihin asti. Ti-ke-to on mennyt jo ihan suklaakuurilla ja viikonloppuna olen lähdössä laivalle. Olen silti ihan tosi hyvällä tuulella (vielä toistaiseksi).

Vähän on kyllä sellainen hälläväliä meininki päällä!

Tuun sitten ens viikolla tänne poraamaan...

Mua saa potkaista!

Rento ote ei ehkä sittenkään ole se mun ykkösjuttuni! Siinä on ihan liian iso riski alkaa mättään kaksinkäsin kun kerran on päässyt makuun. Näin kävi seminaaripäivillä, jossa oli tyrkyllä suklaakonvehtia jos jonkinmoista ja hyvää. Piti ottaa jälkkäriksi pari, mutta löysin itseni kauhomasta konvehteja suuhuni kaksin käsin. Joo ja tämä tapahtui kahtenä päivänä.... Onneksi muuten kaikki on hyvin, syömiset pysyneet kurissa.

Kuudes päivä menossa ja kaikki hyvin!

Jatkan edelleen samalla tyylillä, eli päiväni syömiset koostuu 2-3 Ca-pussillisesta, kasviksista, salaatista ja juureksista. Salaattini saa sisältää broitsua tai kalaa ja salaatinkastiketta. Säädän aika surutta, en ole turhan tarkkana. Eilen esim. Ikean reissulla söin lihapulla-annoksen kasviksilla ja lisäkesalaatin. Tavoittelen rentoa otetta ja toistaiseksi se on hyvin sujunut. Olen kuitenkin rajannut niin, että rentouteni rajoittuu yhteen ateriaan ja pääosa syömisistä on korvikkeita. Välipalaksi sitten kasvikset ja juurekset. No, olen napsinut myös pähkinöitä ja kuivattuja karpaloita. Ca-kasviskeiton sekaan lisään reilusti keitettyä kukkakaalia jolla siitä tulee hyvinkin ruokaisaa.

Ruokapäiväkirjan pitämisen lopetin lyhyeen, se ei nyt tällä kertaa huvittanut. Jos ongelmia tulee, niin palaan siihen sitten. Vatsani on ihan kunnossa, mitänyt ilmavaivaa vähän reilummin. Vaaka näytti aamulla 80,9 eli ainakin parisen kiloa on kadonnut syksyn huippulukemasta jota sitten en edes tullut järkytykseltäni kirjanneeksi. Jatkan tällä tyylillä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja helposti sujuu. Mukavaa on ollut huomata taas niiden tuttujen keveiden ruokien ihanat maut. Ja tokihan olokin on keveentynyt. Vielä en ole saanut farkkuihin vyötä laittaa mutta ehkäpä jo ensi viikolla?

Varsin perusviikko, sellainen, mitä haluaisin elämäni olevan jatkossakin! Kunpa vaan jaksaisin olla kärsivällinen. SE kun ei oikein ole kuulunut hyveisiini.

Mun tekisi mieli tehdä jotain hyvää kurpitsasta, syödä muutakin kuin niitä siemeniä ;) Ideoita?!? 

Nyt on Hongalla hyviä uutisia, oikein kaksin kappalein!

1. Eilen vihdosta viimein aloitin korvikkeilla laihduttamisen. Suuren jahkailun jälkeen päätös kypsyi viikonloppuna (ehkä hiukan ruman 83 alkavan vaakalukeman siivittämänä) ja olen tosi hyvillä mielin, kun sain aloitettua. Sehän on moneen kertaan todettu, että aloittamisen jälkeen laihtuminen sujuu.

Mulla on kesältä kaksi laatikollista Cambridge-pusseja, kun jouduin vatsaongelmien takia kuurini keskeyttämään. Nyt tavoitteeni on astetta iisimpi, ajattelin syödä lisäksi kasviksia ja juureksia ja joskus salaattiannoksia. Tämän toivon pitävän vatsan hyvässä kunnossa.

Eilen:
Nutrilet shake x 2
Ca shake x 2
rasiallinen pikkutomaatteja
pussillinen pikkuporkkanoita

Tänään:
Ca shake x 2
kaksi lusikallista kaurapuuroa
broilerifilesalaatti
ja vielä syön pikkuporkkanoita

2. Hyvä uutinen on sauvakävelyn aloittaminen. Nyt kun puutarhahommat alkavat olla jo aikas vähissä, on mukava ulkoilla sauvakävellen ja tänään jo pienen 30 min lenkin mieheni kanssa teimme. Aivan voittajafiilis palkintona, niin hyvä olo.

  No niin, olen taas jaksanut liikkua ja se näkyy heti painossa positiivisesti.

Tässä vähän dataa viime päiviltä:

  la kuntosali 45 min

 su bodystep 1 h

ma juoksu 50 min

ti lepo (+ erittäin varmasti hyvin paljon kaloreita kuluttavaa aivojumppaa eli 4 h ruotsin luennot työpäivän perään)

ke kuntosali 50 min

Olen keksinyt itselleni ihan parhaan laihdutuspalkinnon! Mieleni on tehnyt Thomas Sabon charm -rannekorua jo kauan. Ja sellaisen aion nyt laihduttamalla saada. Hankinta on juuri niin turha, etten millään muulla pysty sitä itselleni perustelemaan. Ensin hankin ketjun ja sitten aina jokaisen tiputetun kahden kilon jälkeen saan ostaa ketjuuni uuden charmin :)

Ketjun saan, kun vaaka näyttää 84 kg. Kesällä olen tavoitepainossani ja ranneketjussani killuu viisi ihanaa charmia. Kuulostaa hyvältä, eikö?